Näytetään tekstit, joissa on tunniste sanataide. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sanataide. Näytä kaikki tekstit

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Mörkötreffit


Meillä on treffit mörköjen kanssa
ja myös sinut on kutsuttu!

Tule Värinauttien mörkötreffeille
sunnuntaina 12.4. klo 13-15
Annantalolla 
Kun yö värittää -näyttelyssä!

Sana-ja kuvataidetyöpaja on kaikille ilmainen ja avoin 
ja työpajassa työskennellään pareittain, lapset ja aikuiset yhdessä.



keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Minne kaikki värit katosivat? -laatikko


Seinän vieressä on iso musta laatikko. Ensin et näe ehkä mitään muuta. Kävelet lähemmäs ja huomaat laatikon yhdellä sivulla valkoisia kirjaimia. Niistä muodostuu teksti, vielä tarkemmin sanottuna kysymyslause.

Minne kaikki värit katosivat?

Kävelet lähemmäs kysymyksen pyöriessä mielessäsi
 eikä laatikon sisällä näy vieläkään mitään muuta kuin mustat seinät.

Ei kai se nyt tyhjä voi olla?
Eikö siellä pitäisi olla vastaus kysymykseen?

Vihdoin päästyäsi laatikon viereen kurkkaat sen sisälle. 
Laatikon pohjalla on sikin sokin värikkäitä paloja. 
Otat niistä yhden käteesi ja huomaat sen olevan 
kirjain, S-kirjain.
Kirjain on sininen.

Kurkkaat laatikkoon uudestaan.
Katseesi osuu I-kirjaimeen, nappaat sen käteesi ja asetat sen ensimmäisen kirjaimen viereen lattialle. 
Siinä samassa etsit jo N-kirjainta ja nappaat niitä heti kaksi, sillä niitä tarvitaan.
I, E ja vielä yksi N.

Luet kirjoittamasi sanan ääneen ja huomaat löytäneesi värin. Yhden värin mustasta laatikosta.
Kurkkaat uudestaan laatikkoon ja silmäsi osuvat oranssiin O-kirjaimeen.

Jos laatikosta löytyi sininen, löytyyköhän sielä myös ORANSSI?
Ja punainen? Entä vaaleanvihreä?

Istahdat lattialle laatikon viereen ja huomaat pian kirjoittavasi kymmenennen värin nimeä pehmoisilla eri värisillä kirjaimilla viereesi lattialle samalla kun mietit kuumeisesti, mitä muita värejä vielä on olemassa?

Sinne ne värit ainakin katosivat, mustaan laatikkoon, sinun löydettäväksesi.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Aukkotarina

On kai olemassa kauniita sanoja ja rumia sanoja. Mutta mikä sana on kaunis, entä ruma? Ja mitä tapahtuu silloin, kun rumat ja kauniit sanat sekoittuvat samaan tarinaan?

Aukkotarina on yksi näyttelyn sanataideteoksista. Se kertoo tarinan ajankulusta. Mutta aivan kuten yöllä aika tuntuu kulkevan aivan omia aikojaan tai vaihtoehtoisesti lakata kulkemasta kokonaan, riippuen siitä kuka aikaa yöllä tarkkailee, samalla tavalla myös aukkotarinassa aika kulkee eri tavalla joka kerta.

Idea on simppeli. Seinällä on tarina, josta puuttuu kaikki adjektiivit. Niin, mitäs ne olivatkaan ne ADJEKTIIVIT?

Kuvailevia sanoja, jotka vastaavat kysymykseen
 Millainen?

Tarinasta siis puuttuu adjektiivit mutta ei huolta, eivät adjektiivit kuitenkaan ole kadonneet. Ne löytyvät suoraan tarinan alapuolelta omasta laatikostaan.

Jokainen tarinankertoja lähestyy tarinaa omalla tavallaan ja kertoo samalla omanlaisensa tarinan.

Joku lukee tarinan ja sanat tarkkaan ja pohtii pitkään, mikä adjektiivi sopii mihinkin kohtaan asettaen vasta sitten yhden sanan jokaiseen tyhjään paikkaan.

Joku toinen valitsee vain omasta mielestään kauniita sanoja.

Kolmas yrittää tehdä mahdollisimman hassun tai oudon tarinan, jossa ei ole päätä eikä häntää.

Ja sitten tulee se, joka sulkee silmänsä ja nappaa adjektiivit täysin sattumanvaraisesti, lätkii ne tyhjille paikoille tarinaan, ottaa vasta sitten askelen, ehkä kaksi, taaksepäin ja lukee tarinan itselleen.

Jokainen tarina on siis erilainen ja varmasti aivan yhtä mielenkiintoinen.

Kysymys kuuluukin, millaisen tarinan sinä kerrot?