34 päivää

Olen koko eilisen illan miettinyt öistä nurmikkoa. Pihalle unohtuneita tavaroita, yöllisiä eläimiä ja yön värejä. Näihin ajatuksiin nukahdin. Herätessäni taivas oli kirkkaan sininen ja aurinko paistoi suoraan silmiini. Mietin Uttia ja sen taivasta. Utin seudulla on varmasti tänään juuri passeli sää hypätä laskuvarjolla. Uttihan on tunnettu laskuvarjohyppääjistään ja -jääkäreistään. Tässä valmistuu
Utin laskuvarjohyppääjäperinnettä kunnioittaen hyp
                                                                                                       hyp
                                                                                                                hyppääjä.

35 päivää

Käsitöissä näkyy kädenjälki.

37 päivää

Välillä suoraa, sitten siksakkia. 

Taitaa kyllä valokuvaaja värittää omiaan.

38 päivää

Harmaat pilvet peittivät taivaan Tampereen yllä. Ukkonen jyrähteli ja vettä tuli taivaan täydeltä. 

Aivan kun joku olisi seissyt talon katolla ja kaatanut saavista suoraan päälle.

Kesäsadetta katsellessani pysähdyin myös kuuntelemaan. 

Miltä sade kuulostaa? 

Millaisia sanoja voi sateesta erottaa?

39 päivää

Työpöytä täyttyi lankakeristä, lankavyyhdeistä ja langanpätkistä. Eriväriset langat sekoittuivat toisiinsa ja värit korostuivat toistensa vieressä ja näkyivät kirkkaina.

Päätin ottaa langoista kuvan, mutta jotain tapahtui, sillä tämä oli lopputulos.

Minne värit katosivat? 

Entä mitä näistä langoista syntyy? 

42 päivää

Annu ja Unna seisoivat vierekkäin keittiössä ja tuijottivat seinällä roikkuvaa kalenteria.

Seinäkalenterissa oli merkintöjä siellä täällä ja lauantai 3.8. oli ympyröity paksulla mustalla tussilla.

Annu siirsi sormeaan päivien päällä ja Unna laski ääneen. Laskuissa päästiin toistamiseen 42.

Annu ja Unna katsoivat toisiinsa huvittuneet ilmeet kasvoilla kunnes purskahtivat nauruun. Niin ne menevät päivät sekaisin, kun ollaan työntouhussa!

Niin sen on oltava:  42 päivää ennen taidenäyttelyn avajaisia.

Annu ja Unna kävelivät ulos ja sulkivat ulko-oven mennessään. Siihen oli ripustettu kyltti, johon Unna oli kauniilla käsialallaan kirjoittanut "RIIPPUKEINUSSA".

Värinautit katosivat valoisaan kotipihaansa ja aikoivat nauttia kaikesta siitä valosta, jota keskikesä heille antoi.

45 päivää

 

Suunniteltu, mitattu, sahattu ja hiottu.

Merkattu pienin merkein.

Viidestä tulee yksi

ja 

kaikista rakentuu kokonaisuus.

Yksin ei onnistuisi.

Onneksi on talkoot

ja 

ihanat talkoolaiset.

 

46 päivää

Annu avasi oven isoon vaatekomeroon ja etsi valokatkaisinta tutusta paikasta oven oikealta puolelta. Katkaisin löytyi ja Annu painoi sitä, mutta valo ei syttynyt. Sisällä komerossa oli pimeää ja Annu joutui avaamaan oven aivan apposen auki, jotta makuuhuoneen ikkunoista sisääntunkeva valo ylettyisi valaisemaan myös isoa komeroa.
Pimeässä vaatteiden etsiminen oli hieman haastavaa, ja niipä Annu kulki koko päivän eri värisen sukat jalassaan.

Vaikka vuoden valoisin päivä lähestyy kovaa vauhtia, voi itsensä silti löytää pelottavista ja pimeistäkin paikoista.

Missä sinun kodissasi on pimeää silloinkin, kun ulkona on valoisaa?

47 päivää

Mitäköhän näistä valmistuu?

48 päivää

Tänään edessä on kasa kehyksiä, maalia ja maalarinteippiä... Projekti on monivaiheinen, eikä valmistu ihan hetkessä. Siksi täytyy kärsivällisesti tehdä yksi asia kerrallaan ja odottaa rauhassa maalin kuivumista. Odotellessa voi nostaa jalat ylös kattoa kohti ja tehdä lisää suunnitelmia. Tai ihan vaan unelmoida.

Yksi isoista kehyksistä ostettiin kevättalvella Kuopion Museon kirpputorilta. Onkohan kehykset nähneet museossa asustavan mammutin? Jos on, niin on varmasti koko kehys tärissyt jännityksestä.

49 päivää

Tänään Utissa leikataan kuteita. On hienoa nähdä, miten vanhat reikäiset paidat, polvista kuluneet housut ja keskeltä läpinäkyväksi muuttuneet lakanat saavat uuden elämän matoisssa ja poppanoissa.

Olemme asettaneet yhdeksi näyttelyn teemaksi / toimintatavaksi kierrätysmateriaalin käyttämisen. Emme ole ostaneet juurikaan mitään ja  olemmekin saaneet Värinauttien ystäviltä paljon materiaali- ja kangaslahjoituksia kevään ja kesän mittaan. Kankaat, kehykset, puuhelmet, matonkuteet, pääsiäismunan muovikuoret, c-kasetit, vanhat kirjat, villalangat, tyynyt... ja muut materiaalit ovat tulleet tarpeeseen ja muuntautuvat upouudeksi taiteeksi tässä kesän mittaan. Voitte tulla sitten bongaamaan oman lahjoituksenne näyttelystä, johon kaikilla on vapaa pääsy.

Kierrätys kunniaan ja kiitos kaikille lahjoituksista!

50 päivää

Tämä lempeän näköinen mörkö tarkkaili minua tänään työpöytäni kulmalla. Satoi vettä ja ilta saapui hiljalleen. Ilta vaelsi ensin ikkunan taakse ja lehahti siitä sitten sisään edeten huoneesta toiseen.

Mietin lämmintä harmaata kesäiltaa, sadepisaroita ja mörköjä.

Melkoisen vaarattoman oloinen ainakin tämä tässä. Varmasti ihan mukavakin kun siihen tutustuu. Ja tuo kesäinen sade - ihan tervetullut.

51 yötä

Annu istui kotinsa etuportailla ja mietti mitä ihmiset eivät pelkää. 

Aina puhutaan vain siitä, mitä ihmiset pelkäävät. 

Miksi ikinä ei kysytä, mitä ihmiset eivät pelkää?

Joten mitä sinä et pelkää?

51 päivää

Vielä 51 päivää näyttelyn avajaisiin, mutta vatsan pohjassa leijailee jo perhosia.
Sellaisia monenkirjavia, jotka saattavat hyvinkin asettua sinne asumaan
ja lepatella siellä valtoimenaan näiden 51 päivän ajan.

Perhoset ovat päätyneet vatsojen pohjaan hyvinkin luultavasti siksi, että
tekemistä riittää ja koska teosten pikku hiljaa valmistuessa ajatus Värinauttien ikiomasta
näyttelystä tulee koko ajan todemmaksi ja todemmaksi. Ja se taas on hirmuisen hienoa, mutta myös melkoisen jännittävää!

Tänään ja nyt kun juuri ja juuri 51 päivää on vielä jäljellä näyttelyn avajaisiin
lennähti Utissa Väritystiellä Värinauttien pihalle iso tummanpuhuva yöperhonen, joka laskeutui aivan siihen viereen, missä Unna tutki uttilaisen nurmikon syvintä olemusta. Liekkö sattumaa, että samaan aikaan Helsingissä asetteli Anni pihalla loimia pöytäkangaspuihin ja kohtasi myös kesän ensimmäisen perhosen.

Nurmikko, pöytäkangaspuut ja perhonen nimittäin liittyvät toisiinsa .... ja tietenkin näyttelyyn.

52 yötä

Joka yö on erilainen, ja erilaisia öitä on vielä 52 ennen taidenäyttelyn avajaisia.

Tänään vierailtiin taas Rullassa. Rulla sijaitsee Tampereen keskustassa historiallisessa Kuusvooninkinen-rakennuksessa vanhalla Finlaysonin tehdasalueella. Rullassa on aina mukava vierailla. Siellä on osaavaa ja avuliasta henkilökuntaa, ja tänään siellä oli vielä paljon värejäkin!

Vierailun aikana mittailtiin halauksia, tutkailtiin värejä ja suunniteltiin tietenkin avajaisia. 

52 päivää

Lähtölaskenta alkaa! Jäljellä on 52 päivää näyttelyn avajaisiin. Huimaaa!!!!
Tänään tehdään listoja ja kierretään kirpputoreja. Tänään päivitimme myös Värinautti-blogiamme, loimme tämän uuden blogin ja teimme Facebookiin näyttelylle oman tapahtuman.

Samalla julkaisimme pienen tutustumislahjan esittelemällä teille neljässadasosan tuhansista möröistä, jotka tulevat esille näyttelyymme. Pian esittelemme teille myös näyttelymme julisteen.

Tervetuloa mukaan näyttelymme odotukseen facebookissa  ja tietenkin tässä blogissa!

Kun yö värittää

Kaikki alkoi siitä, kun Annu ja Unna päättivät rakentaa taidenäyttelyn. Sellaisen näyttelyn, jossa kaikkeen saa koskea. Ja jossa osallisuus tarkoittaa moniaistillista elämystä.

kurkkaa, avaa, kurota, katsele, pilloudu, kosketa, kuuntele, lue, väritä

Ja nyt näyttelyn valmistaminen on täydessä vauhdissa. Näyttelystä on valmistumassa paitsi moniaistillinen myös monitaiteellinen ja mahdollisimman pitkälle kierrätysmateriaalista tehty kokonaisuus.

Tässä blogissa voit seurata Värinauttien matkaa taidenäyttelyn avajaisiin ja siitä eteenpäin.

Lähtölaskenta alkakoon!!!