tiistai 26. toukokuuta 2015

Rikkonaisten sateenvarjojen kokoelma

Kun yö värittää -sadussa  
sade säestää 
Värinauttisisarusten      
matkaa läpi öisen talon

Näyttelyynkin haluttiin siis ehdottomasti sadetta
ja niin heräsi kysymys
Miltä sade näyttäisi jos se tehtäsiin lankojen avulla?

Monan Sanasateenvarjo 
inspiroi Annia
virkkaamaan sadetta 
 rikkinäiseen sateenvarjoon kierrätyslangoista 
ja kiiinittämään niihin pisaroiksi helmiä ja paljetteja.

Sitten sateenvarjoja löytyi lisää
(ihmiset hylkäävät niitä helposti linja-autopysäkeille ja puistonpenkeille)
ja niin syntyi rikkinäisten sateenvarjojen kokoelma, 
jonka tekemiseen on osallistunut Annin ja Monan lisäksi myös Värinauttien ystävät.

Ja KAS NÄIN! 






Sataa 

sataa 

ropisee!






tiistai 19. toukokuuta 2015

Uniteltta

Missä Värinautit nukkuvat?

No teltassa tietenkin!

Eikä missä tahansa teltassa vaan Värinauttiperinteiden mukaisesti
Hänen kuninkaallisessa uniteltassaan,
jonka katolla komeilee kultainen kruunu.

Kankaat saatiin kokoon keräyksellä

ja ne värjättiin yhdessä 
eräänä kankaiden värjäämiseen sopivana 
aurinkoisena kesäpäivänä
ja niin ne liehuivat sinisyyttään tamperelaisella parvekkeella.

Mona kurkkaa teltasta.


Mona suunnitteli, ompeli ja kasasi teltan ja sen sisäkankaan 
yhdessä apujoukkojensa kanssa Nokialla
ja kokonaisuudesta tuli upeampi kuin Anni koskaan osasi kuvitellakaan.

Sisälle laitettiin tietysti discopallo niitä iltoja varten, 
kun uni ei meinaa tulla ja on tanssittava itsensä väsyksiin.

Sisällä kuuluvat ja teltan sisäkankaaseen kuvitetut 
Värinauttien unet tehtiin siten, että 
Mona kirjoitti Annille unen, jonka Anni kuvitti
ja 
Anni piirsi Monalle unikuvia, jotka Mona sanoitti.

Näistä unista koottiin teltan sisälle ääninauha,
jossa unet sekoittuvat toisiinsa luoden unensekaista tunnelmaa.

Paina siis pääsi tyynyyn kruunatussa uniteltassa
 ja tutustu Annun ja Unnan uniin taskulampun valossa. 

". Kala oli hauki. Tai ainakin hauentapainen." Annin luonnos

maanantai 4. toukokuuta 2015

Avajaispäivän tunnelmia Oulussa

Lumotut sanat -festivaalin info

Näyttelyn vieraskirjapöytä

Aina vaan sanasadetta

Pitsinen katto

Kauniita yksityiskohtia

Sanamattopeli

Tertius Nuttilaisen yöllisiä havaintoja

Annu ja Unna hetkeä ennen virallista avajaispuhetta.

Varjoja!

Unna ja Annu.

Kuvat: Francisco Socal


sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Terveisiä Ouluun!


Oi Oulua oi!
(ihana paikka ja kaupunki)

Siellä näyttelymme nyt on 
Valvegallerian 
upeissa tiloissa,
 ammattitaitoisen ja mukavan 
Valveen henkilökunnan huomassa.

Oulun reissu ja taannoiset avajaiset
olivat niin mieleenpainuvat, 
että hetki on mennyt kaikkea sulatellessa. 
Näyttää nimittäin siltä, 
että oululaiset hymyilevät aina
ja ottavat vieraansa avosylin vastaan.
(hyvin uttilaista, huomaamme) 
Lisäksi näyttelyn kasaaminen sujui suit-sait-sukkelaan
ja tehtiin lämmöllä ja ajatuksen kanssa.


Huikkaammekin heit! 
ja lämpimät kevätterveiset Utista:
Mukavalle taksikuskille, joka oli meitä kentällä vastassa.
Lämpimälle lounaalle, jonka saimme heti Valveelle päästyämme.
Kalevan Eeva-toimittajalle, joka teki meistä hienon ja ison jutun.
Forum-lehden Sadulle, jonka juttu käsitteli Annua ja Unnaa.
HolidayInn Oulun ihanalle henkilökunnalle.

Maijalle, joka teki tämän hienon merihirviön
ja kaikille mörkötreffeillä tapaamillemme ahkerille askartelijoille!
Sekä tietenkin:
Valveen henkilökunnalle, joka tuntuu puhaltavan yhteen hiileen ja saavan kaiken onnistumaan.
Katrille, Katille, Annalle, Minnalle, Jaanille, Juusolle, Maarialle ja Hannalle erityisesti KIITOS.
Unohtamatta tietenkään 
mörköjä ahkerasti leikanneille ja liimanneille Lumotut Sanat -harjoittelijoille. 
Olkoon Lumotut sanat -festivaali
täynnä rikkäi kävijöitä 
ja hyvää tunnelmaa!

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Lipasto

Kun yö värittää -sadussa värit löytyvät lopulta lipaston laatikosta,
"jonka koloihin ja syvennyksiin olisi voinut piiloutua vaikka mitä."


Näyttelyn lipasto on mustia laatikoita, 
jotka kaikki kätkevät sisäänsä yhden värin ja unimaiseman.

Alun perin Rullalla (syksyllä 2013) laatikoita oli 14, 
nyt Ouluun laatikot ovat monistuneet ja niitä on 26.
Laatikoista 20 on Annin tekemiä ja 6 muiden.
Mona on tehnyt hienon lattialla lepäävän laatikon, jonka sisällä on...
uskakaa tai älkää!
Lehmiä!
ja oi! kesä!
Unimaisemien rakentaminen sai alkunsa tutustumalla
ja kyselemällä millaisia unia ihmiset näkevät.
Listasimme näitä asioita.
He leijuvat, lentävät, kohtaavat villieläimen, 
sukeltavat, naamioituvat,uskaltavat, ihmettelevät, eksyvät, pelkäävät..


Laatikot on tehty kierrätysperiaatteella.
Laatikoiden vanerit on Kuopiosta erään kerrostalon hissiremontista
ja sisällä olevat maisemat on nekin tehty kierrätysmateriaalista.
Toisen roska on siis toisen taidetta.

Unessa kaikki on mahdollista.
Kierrätettyä materiaalia käyttäen
 unimaisemiin nousi selvästi kaksi teemaa ylitse muiden.
Vesi ja eläimet.
Ja koska sattumaa ei ole...
http://www.hs.fi/terveys/a1423026307214

ota siis taskulamppu käteesi ja
kurkkaa, avaa, kurota, 
katsele, haista, kosketa.


tiistai 14. huhtikuuta 2015

Ouluun!

Näyttelyn matka kohti Oulua 
ja Valvegalleriaa
alkoi tänään
kun näyttely pakkautui 
syvän tummanpunaiseen pakettiautoon.

Kuvassa (myöskin oululainen) JUUSO 
juuri ennen auton käynnistymistä.  

 terveisiä moottoritielle Juusolle ja Maarialle!
 

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Mörkötreffit


Meillä on treffit mörköjen kanssa
ja myös sinut on kutsuttu!

Tule Värinauttien mörkötreffeille
sunnuntaina 12.4. klo 13-15
Annantalolla 
Kun yö värittää -näyttelyssä!

Sana-ja kuvataidetyöpaja on kaikille ilmainen ja avoin 
ja työpajassa työskennellään pareittain, lapset ja aikuiset yhdessä.



keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Minne kaikki värit katosivat? -laatikko


Seinän vieressä on iso musta laatikko. Ensin et näe ehkä mitään muuta. Kävelet lähemmäs ja huomaat laatikon yhdellä sivulla valkoisia kirjaimia. Niistä muodostuu teksti, vielä tarkemmin sanottuna kysymyslause.

Minne kaikki värit katosivat?

Kävelet lähemmäs kysymyksen pyöriessä mielessäsi
 eikä laatikon sisällä näy vieläkään mitään muuta kuin mustat seinät.

Ei kai se nyt tyhjä voi olla?
Eikö siellä pitäisi olla vastaus kysymykseen?

Vihdoin päästyäsi laatikon viereen kurkkaat sen sisälle. 
Laatikon pohjalla on sikin sokin värikkäitä paloja. 
Otat niistä yhden käteesi ja huomaat sen olevan 
kirjain, S-kirjain.
Kirjain on sininen.

Kurkkaat laatikkoon uudestaan.
Katseesi osuu I-kirjaimeen, nappaat sen käteesi ja asetat sen ensimmäisen kirjaimen viereen lattialle. 
Siinä samassa etsit jo N-kirjainta ja nappaat niitä heti kaksi, sillä niitä tarvitaan.
I, E ja vielä yksi N.

Luet kirjoittamasi sanan ääneen ja huomaat löytäneesi värin. Yhden värin mustasta laatikosta.
Kurkkaat uudestaan laatikkoon ja silmäsi osuvat oranssiin O-kirjaimeen.

Jos laatikosta löytyi sininen, löytyyköhän sielä myös ORANSSI?
Ja punainen? Entä vaaleanvihreä?

Istahdat lattialle laatikon viereen ja huomaat pian kirjoittavasi kymmenennen värin nimeä pehmoisilla eri värisillä kirjaimilla viereesi lattialle samalla kun mietit kuumeisesti, mitä muita värejä vielä on olemassa?

Sinne ne värit ainakin katosivat, mustaan laatikkoon, sinun löydettäväksesi.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Aukkotarina

On kai olemassa kauniita sanoja ja rumia sanoja. Mutta mikä sana on kaunis, entä ruma? Ja mitä tapahtuu silloin, kun rumat ja kauniit sanat sekoittuvat samaan tarinaan?

Aukkotarina on yksi näyttelyn sanataideteoksista. Se kertoo tarinan ajankulusta. Mutta aivan kuten yöllä aika tuntuu kulkevan aivan omia aikojaan tai vaihtoehtoisesti lakata kulkemasta kokonaan, riippuen siitä kuka aikaa yöllä tarkkailee, samalla tavalla myös aukkotarinassa aika kulkee eri tavalla joka kerta.

Idea on simppeli. Seinällä on tarina, josta puuttuu kaikki adjektiivit. Niin, mitäs ne olivatkaan ne ADJEKTIIVIT?

Kuvailevia sanoja, jotka vastaavat kysymykseen
 Millainen?

Tarinasta siis puuttuu adjektiivit mutta ei huolta, eivät adjektiivit kuitenkaan ole kadonneet. Ne löytyvät suoraan tarinan alapuolelta omasta laatikostaan.

Jokainen tarinankertoja lähestyy tarinaa omalla tavallaan ja kertoo samalla omanlaisensa tarinan.

Joku lukee tarinan ja sanat tarkkaan ja pohtii pitkään, mikä adjektiivi sopii mihinkin kohtaan asettaen vasta sitten yhden sanan jokaiseen tyhjään paikkaan.

Joku toinen valitsee vain omasta mielestään kauniita sanoja.

Kolmas yrittää tehdä mahdollisimman hassun tai oudon tarinan, jossa ei ole päätä eikä häntää.

Ja sitten tulee se, joka sulkee silmänsä ja nappaa adjektiivit täysin sattumanvaraisesti, lätkii ne tyhjille paikoille tarinaan, ottaa vasta sitten askelen, ehkä kaksi, taaksepäin ja lukee tarinan itselleen.

Jokainen tarina on siis erilainen ja varmasti aivan yhtä mielenkiintoinen.

Kysymys kuuluukin, millaisen tarinan sinä kerrot?

maanantai 16. maaliskuuta 2015

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Lumotut sanat

Utissa Värinauttien kotona tapahtui tänä iltana kummia. Annu ja Unna seisoivat olohuoneensa ikkunan edessä ja katsoivat hämmästyineinä ikkunaan kirjoitettuja sanoja. 

Ne olivat lumottuja sanoja. 

Ja niistä lumotuista sanoista muodostui Värinauttien kodin ikkunaan sana OULU.

Koko tarinan voit lukea Värinauttien blogista, mutta syy lienee jo selvä. 


Kun yö värittää -näyttely avautuu Oulussa Lumotut sanat -sanataideviikoilla 25.4.-7.6.2015. 

Ps. Tutustu Lumotut sanat -sanataideviikkojen nettisivuihin täällä

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Mörköseinä

Oletko kuullut, että on olemassa
mörön karkoitin.
Sen tarkoitus on pitää möröt loitolla.
Siihen on piirretty mörkö.
Se kaikista kauhein.
Se pitää muut möröt loitolla.

Voisi pitää myös
mörköpäiväkirjaa,
jonka  kansilehdessä lukisi "Anna mörölle nimi ja kesytä se."
Ajatuksena on, että pelko pienenee kun sen kohtaa
ja katsoo sitä silmästä silmään.

Anni on piirtänyt mörköjä pienestä pitäen.
Mörköjä on syntynyt mörköpäiväkirjan lisäksi
myös esimerkiksi koulukirjojen reunoihin ja kuittien taakse.

Oli siis vain ajan kysymys,
että Anni kohtaa Monan
jonka kirjoittamassa sadussa on mörköjä.

Kun yö värittää -sadussa Annu ja Unna ovat varmoja, 
että möröt seuraavat heidän kulkuaan läpi öisen talon.
Luettuaan sadun syksyllä 2012 Anni piirsi mörön numero 1,
          sitten seuraavan...
ja seuraavan
ja vielä
lisää.

Mörköjä syntyi vuosien 2012 ja 2013 aikana 1900,
Rullan seinällä ne lisääntyivät ja niitä laskettiin 2007
ja nyt Annantalon mörköseinällä mörköjä on 2015.

Jokaisessa on juokseva numero.
Möröt on numeroitu tekojärjestyksessään.
Jokainen mörkö on erilainen. 

Jokainen kävijä voi värittää yhden möröistä.
Sen, joka tuijottaa juuri häntä.
Näin mörkö kesyntyy.




tiistai 24. helmikuuta 2015

Kutsu Helsingin opettajille


Helsingin Annantalo on siitä hieno talo,
että siellä on tarjolla vaikka mitä
ja varmasti jokaiselle jotakin. 

Nyt helsinkiläisille opettajille tarjoillaan levähdyshetki Värinauttien näyttelyn äärellä.
Ja vapaita paikkoja on vielä.   
Tervetuloa! 
Huom! Ennakkoilmoittautuminen. 
Tiistaina nähdään!

Ja tässä tiedote: 

Hyvä opettaja,
tervetuloa levähtämään Värinauttien 
Kun yö värittää -taidenäyttelyn äärelle Annantalolle
ti 3.3.2015 klo 15.30–17.


Näyttelyn tekijät Mona Paalanen (KM) 
ja Anni Pöyhönen (KK, teatteri-ilmaisun ohjaaja) e
sittelevät näyttelyn tekoprosessia sekä sen teemoja ja teoksia. 

Samalla tarjolla on myös kevyttä välipalaa 
ja ideoita näyttelyteemojen käsittelyyn oppilaiden kanssa.

Ennakkoilmoittautuminen ma 2.3. mennessä: erja.mehto@hel.fi   
Max. 25 osallistujaa.


 

perjantai 20. helmikuuta 2015

Yön aika

"Valitse laatikosta kuva tai kirjoitusta. 
Mitä yön aikaa kortti käsittelee? 
Onko kyse hämärästä, pimeästä vai sysimustasta? 
Laita kortti siihen neliöön, mihin se mielestäsi kuuluu. 
Jos neliö on täynnä, vaihda korttisi johonkin neliössä jo valmiiksi olevaan korttiin."


Annantalolla nähdään myös aivan uusi teos nimeltään Yön aika.
Se on syntynyt tekijöiden yhteistyössä. 
Maisemakuvat ja tussittelu ovat Annilta,
sanat ja mietteet Monalta.
(kiitos vanereiden sahaamisesta Kuopioon!)  

Yön aika -teos on jatkuvassa liikkeessä kun sen hieman yli 80 vanerikorttia vaihtavat kävijöiden käsissä paikkaa ja joutuvat välillä vaihtolaatikkoon odottamaan vuoroaan.

Näkeekö sysimustassa enää mitään
vai jääkö jäljelle enää sanoja ja lauseita?

Ja kuinka kauan sysimustaa kestää ennen kuin silmät tottuvat pimeään?

maanantai 16. helmikuuta 2015

Näyttelyn pedagoginen opas


Tekijöiden laatima pedagoginen opas sisältää ideoita lähestyä näyttelyn teoksia
 ja mm. teemoihin liittyviä sana- ja kuvataiteen tehtäviä.

Pedagogisen oppaan voi ladata omaan käyttöön täältä.

lauantai 14. helmikuuta 2015

Avajaistunnelmia

Tervetuloa näyttelyyn!

Yön aika teoksen sanat ja kuvat etsivät paikkojaan
Varjoja!

Annun ja Unnan unitetltta


Lipaston laatikot kiinnostivat kävijöitä



Petroolimännyn ylöoksat ja pitsiset sadepilvet


Sanasateenvarjo

Näyttelyn tekijät Mona Paalanen (vas.) ja Anni Pöyhönen



Kiitos kaikille kävijöille!


Kuvat: Francisco Socal

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Mitä Annantalolla tapahtuu?


Oletko tavannut mörköjä?
Tunnetko Värivarkaita?
Entä Annantalolla seikkailevaa pupua?
Tai tiedätkö sinä, minne kaikki värit katosivat?


Näihin ja moniin muihin kysymyksiin etsitään vastauksia huomisesta lähtien, 
kun Annantalolla aukeaa Kun yö värittää -taidenäyttely!

Avajaisjuhlallisuudet alkavat kello 18. 
Nähdään siellä!

lauantai 31. tammikuuta 2015

Kun Anna ja yö värittävät


Anna ja yö värittävät yhdessä
Kun yö värittää näyttelyssä 
Annantalolla 13.2. -12.4.2015.
 
Tervetuloa mukaan!

tiistai 13. tammikuuta 2015

Kuukausi aikaa!

Tasan kuukausi aikaa siihen Kun yö värittää Annantalon Helsingissä!

Jotain uutta, 
               jotain vanhaa, 
                              jotain lainattua
ja tietysti 
                               jotain sinistä.