Kun yö värittää: 2015

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

tiistai 26. toukokuuta 2015

Rikkonaisten sateenvarjojen kokoelma

Kun yö värittää -sadussa

sade säestää

Värinauttisisarusten

matkaa läpi öisen talon.

Näyttelyynkin haluttiin siis ehdottomasti sadetta

ja niin heräsi kysymys

Miltä sade näyttäisi jos se tehtäsiin lankojen avulla?

Monan Sanasateenvarjo

inspiroi Annia

virkkaamaan sadetta

rikkinäiseen sateenvarjoon kierrätyslangoista

ja kiiinittämään niihin pisaroiksi helmiä ja paljetteja.

Sitten sateenvarjoja löytyi lisää

(ihmiset hylkäävät niitä helposti linja-autopysäkeille ja puistonpenkeille)

ja niin syntyi rikkinäisten sateenvarjojen kokoelma,

jonka tekemiseen on osallistunut Annin ja Monan lisäksi myös Värinauttien ystävät.

Ja KAS NÄIN!

Sataa

sataa

ropisee!

tiistai 19. toukokuuta 2015

Uniteltta

Missä Värinautit nukkuvat?

No teltassa tietenkin!

Eikä missä tahansa teltassa vaan Värinauttiperinteiden mukaisesti

Hänen kuninkaallisessa uniteltassaan,

jonka katolla komeilee kultainen kruunu.

Kankaat saatiin kokoon keräyksellä

ja ne värjättiin yhdessä

eräänä kankaiden värjäämiseen sopivana

aurinkoisena kesäpäivänä

ja niin ne liehuivat sinisyyttään tamperelaisella parvekkeella.

Mona kurkkaa teltasta.

Mona suunnitteli, ompeli ja kasasi teltan ja sen sisäkankaan

yhdessä apujoukkojensa kanssa Nokialla

ja kokonaisuudesta tuli upeampi kuin Anni koskaan osasi kuvitellakaan.

Sisälle laitettiin tietysti discopallo niitä iltoja varten,

kun uni ei meinaa tulla ja on tanssittava itsensä väsyksiin.

Sisällä kuuluvat ja teltan sisäkankaaseen kuvitetut

Värinauttien unet tehtiin siten, että

Mona kirjoitti Annille unen, jonka Anni kuvitti

Anni piirsi Monalle unikuvia, jotka Mona sanoitti.

Näistä unista koottiin teltan sisälle ääninauha,
jossa unet sekoittuvat toisiinsa luoden unensekaista tunnelmaa.

Paina siis pääsi tyynyyn kruunatussa uniteltassa
ja tutustu Annun ja Unnan uniin taskulampun valossa.

". Kala oli hauki. Tai ainakin hauentapainen." Annin luonnos

maanantai 4. toukokuuta 2015

Avajaispäivän tunnelmia Oulussa

Lumotut sanat -festivaalin info

Näyttelyn vieraskirjapöytä

Aina vaan sanasadetta

Pitsinen katto

Kauniita yksityiskohtia

Sanamattopeli

Tertius Nuttilaisen yöllisiä havaintoja

Annu ja Unna hetkeä ennen virallista avajaispuhetta.

Varjoja!

Unna ja Annu.

Kuvat: Francisco Socal

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Terveisiä Ouluun!

Oi Oulua oi!

(ihana paikka ja kaupunki)

Siellä näyttelymme nyt on

Valvegallerian

upeissa tiloissa,

ammattitaitoisen ja mukavan

Valveen henkilökunnan huomassa.

Oulun reissu ja taannoiset avajaiset

olivat niin mieleenpainuvat,

että hetki on mennyt kaikkea sulatellessa.

Näyttää nimittäin siltä,

että oululaiset hymyilevät aina

ja ottavat vieraansa avosylin vastaan.

(hyvin uttilaista, huomaamme)

Lisäksi näyttelyn kasaaminen sujui suit-sait-sukkelaan

ja tehtiin lämmöllä ja ajatuksen kanssa.

Huikkaammekin heit!

ja lämpimät kevätterveiset Utista:

Mukavalle taksikuskille, joka oli meitä kentällä vastassa.

Lämpimälle lounaalle, jonka saimme heti Valveelle päästyämme.

Kalevan Eeva-toimittajalle, joka teki meistä hienon ja ison jutun.

Forum-lehden Sadulle, jonka juttu käsitteli Annua ja Unnaa.

HolidayInn Oulun ihanalle henkilökunnalle.

Maijalle, joka teki tämän hienon merihirviön

ja kaikille mörkötreffeillä tapaamillemme ahkerille askartelijoille!

Sekä tietenkin:

Valveen henkilökunnalle, joka tuntuu puhaltavan yhteen hiileen ja saavan kaiken onnistumaan.

Katrille, Katille, Annalle, Minnalle, Jaanille, Juusolle, Maarialle ja Hannalle erityisesti KIITOS.

Unohtamatta tietenkään

mörköjä ahkerasti leikanneille ja liimanneille Lumotut Sanat -harjoittelijoille.

Olkoon Lumotut sanat -festivaali

täynnä värikkäitä kävijöitä

ja hyvää tunnelmaa!

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Lipasto

Kun yö värittää -sadussa värit löytyvät lopulta lipaston laatikosta,
"jonka koloihin ja syvennyksiin olisi voinut piiloutua vaikka mitä."

Näyttelyn lipasto on mustia laatikoita,

jotka kaikki kätkevät sisäänsä yhden värin ja unimaiseman.

Alun perin Rullalla (syksyllä 2013) laatikoita oli 14,

nyt Ouluun laatikot ovat monistuneet ja niitä on 26.

Laatikoista 20 on Annin tekemiä ja 6 muiden.
Mona on tehnyt hienon lattialla lepäävän laatikon, jonka sisällä on...
uskakaa tai älkää!
Lehmiä!
ja oi! kesä!

Unimaisemien rakentaminen sai alkunsa tutustumalla
ja kyselemällä millaisia unia ihmiset näkevät.
Listasimme näitä asioita.
He leijuvat, lentävät, kohtaavat villieläimen,
sukeltavat, naamioituvat,uskaltavat, ihmettelevät, eksyvät, pelkäävät..

Laatikot on tehty kierrätysperiaatteella.
Laatikoiden vanerit on Kuopiosta erään kerrostalon hissiremontista
ja sisällä olevat maisemat on nekin tehty kierrätysmateriaalista.
Toisen roska on siis toisen taidetta.

Unessa kaikki on mahdollista.
Kierrätettyä materiaalia käyttäen
unimaisemiin nousi selvästi kaksi teemaa ylitse muiden.
Vesi ja eläimet.
Ja koska sattumaa ei ole...
http://www.hs.fi/terveys/a1423026307214

ota siis taskulamppu käteesi ja
kurkkaa, avaa, kurota,
katsele, haista, kosketa.

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Ouluun!

Näyttelyn matka kohti Oulua

ja Valvegalleriaa

alkoi tänään

kun näyttely pakkautui

syvän tummanpunaiseen pakettiautoon.

Kuvassa (myöskin oululainen) JUUSO

juuri ennen auton käynnistymistä.

terveisiä moottoritielle Juusolle ja Maarialle!

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Mörkötreffit

Meillä on treffit mörköjen kanssa

ja myös sinut on kutsuttu!

Tule Värinauttien mörkötreffeille

sunnuntaina 12.4. klo 13-15

Annantalolla

Kun yö värittää -näyttelyssä!

Sana-ja kuvataidetyöpaja on kaikille ilmainen ja avoin

ja työpajassa työskennellään pareittain, lapset ja aikuiset yhdessä.

Lisätietoa Annantalon sivuilta!

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Minne kaikki värit katosivat? -laatikko

Seinän vieressä on iso musta laatikko. Ensin et näe ehkä mitään muuta. Kävelet lähemmäs ja huomaat laatikon yhdellä sivulla valkoisia kirjaimia. Niistä muodostuu teksti, vielä tarkemmin sanottuna kysymyslause.

Minne kaikki värit katosivat?

Kävelet lähemmäs kysymyksen pyöriessä mielessäsi

eikä laatikon sisällä näy vieläkään mitään muuta kuin mustat seinät.

Ei kai se nyt tyhjä voi olla?

Eikö siellä pitäisi olla vastaus kysymykseen?

Vihdoin päästyäsi laatikon viereen kurkkaat sen sisälle.

Laatikon pohjalla on sikin sokin värikkäitä paloja.

Otat niistä yhden käteesi ja huomaat sen olevan

kirjain, S-kirjain.

Kirjain on sininen.

Kurkkaat laatikkoon uudestaan.

Katseesi osuu I-kirjaimeen, nappaat sen käteesi ja asetat sen ensimmäisen kirjaimen viereen lattialle.

Siinä samassa etsit jo N-kirjainta ja nappaat niitä heti kaksi, sillä niitä tarvitaan.

I, E ja vielä yksi N.

Luet kirjoittamasi sanan ääneen ja huomaat löytäneesi värin. Yhden värin mustasta laatikosta.

Kurkkaat uudestaan laatikkoon ja silmäsi osuvat oranssiin O-kirjaimeen.

Jos laatikosta löytyi sininen, löytyyköhän sielä myös ORANSSI?

Ja punainen? Entä vaaleanvihreä?

Istahdat lattialle laatikon viereen ja huomaat pian kirjoittavasi kymmenennen värin nimeä pehmoisilla eri värisillä kirjaimilla viereesi lattialle samalla kun mietit kuumeisesti, mitä muita värejä vielä on olemassa?

Sinne ne värit ainakin katosivat, mustaan laatikkoon, sinun löydettäväksesi.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Aukkotarina

On kai olemassa kauniita sanoja ja rumia sanoja. Mutta mikä sana on kaunis, entä ruma? Ja mitä tapahtuu silloin, kun rumat ja kauniit sanat sekoittuvat samaan tarinaan?

Aukkotarina on yksi näyttelyn sanataideteoksista. Se kertoo tarinan ajankulusta. Mutta aivan kuten yöllä aika tuntuu kulkevan aivan omia aikojaan tai vaihtoehtoisesti lakata kulkemasta kokonaan, riippuen siitä kuka aikaa yöllä tarkkailee, samalla tavalla myös aukkotarinassa aika kulkee eri tavalla joka kerta.

Idea on simppeli. Seinällä on tarina, josta puuttuu kaikki adjektiivit. Niin, mitäs ne olivatkaan ne ADJEKTIIVIT?

Kuvailevia sanoja, jotka vastaavat kysymykseen
Millainen?

Tarinasta siis puuttuu adjektiivit mutta ei huolta, eivät adjektiivit kuitenkaan ole kadonneet. Ne löytyvät suoraan tarinan alapuolelta omasta laatikostaan.

Jokainen tarinankertoja lähestyy tarinaa omalla tavallaan ja kertoo samalla omanlaisensa tarinan.

Joku lukee tarinan ja sanat tarkkaan ja pohtii pitkään, mikä adjektiivi sopii mihinkin kohtaan asettaen vasta sitten yhden sanan jokaiseen tyhjään paikkaan.

Joku toinen valitsee vain omasta mielestään kauniita sanoja.

Kolmas yrittää tehdä mahdollisimman hassun tai oudon tarinan, jossa ei ole päätä eikä häntää.

Ja sitten tulee se, joka sulkee silmänsä ja nappaa adjektiivit täysin sattumanvaraisesti, lätkii ne tyhjille paikoille tarinaan, ottaa vasta sitten askelen, ehkä kaksi, taaksepäin ja lukee tarinan itselleen.

Jokainen tarina on siis erilainen ja varmasti aivan yhtä mielenkiintoinen.

Kysymys kuuluukin, millaisen tarinan sinä kerrot?

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Mörkövärityskuva

Tässä kaikille värittämisen ystäville Värinauttien uusin värityskuva.

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Lumotut sanat

Utissa Värinauttien kotona tapahtui tänä iltana kummia. Annu ja Unna seisoivat olohuoneensa ikkunan edessä ja katsoivat hämmästyineinä ikkunaan kirjoitettuja sanoja.

Ne olivat lumottuja sanoja.

Ja niistä lumotuista sanoista muodostui Värinauttien kodin ikkunaan sana OULU.

Koko tarinan voit lukea Värinauttien blogista, mutta syy lienee jo selvä.

Kun yö värittää -näyttely avautuu Oulussa Lumotut sanat -sanataideviikoilla 25.4.-7.6.2015.

Ps. Tutustu Lumotut sanat -sanataideviikkojen nettisivuihin täällä.

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Mörköseinä

Oletko kuullut, että on olemassa

mörön karkoitin.

Sen tarkoitus on pitää möröt loitolla.

Siihen on piirretty mörkö.
Se kaikista kauhein.

Se pitää muut möröt loitolla.

Voisi pitää myös
mörköpäiväkirjaa,
jonka kansilehdessä lukisi "Anna mörölle nimi ja kesytä se."

Ajatuksena on, että pelko pienenee kun sen kohtaa
ja katsoo sitä silmästä silmään.

Anni on piirtänyt mörköjä pienestä pitäen.
Mörköjä on syntynyt mörköpäiväkirjan lisäksi
myös esimerkiksi koulukirjojen reunoihin ja kuittien taakse.

Oli siis vain ajan kysymys,
että Anni kohtaa Monan
jonka kirjoittamassa sadussa on mörköjä.

Kun yö värittää -sadussa Annu ja Unna ovat varmoja,

että möröt seuraavat heidän kulkuaan läpi öisen talon.
Luettuaan sadun syksyllä 2012 Anni piirsi mörön numero 1,

sitten seuraavan...

ja seuraavan

ja vielä

lisää.

Mörköjä syntyi vuosien 2012 ja 2013 aikana 1900,
Rullan seinällä ne lisääntyivät ja niitä laskettiin 2007
ja nyt Annantalon mörköseinällä mörköjä on 2015.

Jokaisessa on juokseva numero.
Möröt on numeroitu tekojärjestyksessään.
Jokainen mörkö on erilainen.

Jokainen kävijä voi värittää yhden möröistä.
Sen, joka tuijottaa juuri häntä.

Näin mörkö kesyntyy.

tiistai 24. helmikuuta 2015

Kutsu Helsingin opettajille

Helsingin Annantalo on siitä hieno talo,
että siellä on tarjolla vaikka mitä
ja varmasti jokaiselle jotakin.

Nyt helsinkiläisille opettajille tarjoillaan levähdyshetki Värinauttien näyttelyn äärellä.
Ja vapaita paikkoja on vielä.
Tervetuloa!
Huom! Ennakkoilmoittautuminen.
Tiistaina nähdään!

Ja tässä tiedote:

Hyvä opettaja,
tervetuloa levähtämään Värinauttien
Kun yö värittää -taidenäyttelyn äärelle Annantalolle
ti 3.3.2015 klo 15.30–17.

Näyttelyn tekijät Mona Paalanen (KM)
ja Anni Pöyhönen (KK, teatteri-ilmaisun ohjaaja) e
sittelevät näyttelyn tekoprosessia sekä sen teemoja ja teoksia.

Samalla tarjolla on myös kevyttä välipalaa
ja ideoita näyttelyteemojen käsittelyyn oppilaiden kanssa.

Ennakkoilmoittautuminen ma 2.3. mennessä: erja.mehto@hel.fi
Max. 25 osallistujaa.

perjantai 20. helmikuuta 2015

Yön aika

"Valitse laatikosta kuva tai kirjoitusta.

Mitä yön aikaa kortti käsittelee?

Onko kyse hämärästä, pimeästä vai sysimustasta?

Laita kortti siihen neliöön, mihin se mielestäsi kuuluu.

Jos neliö on täynnä, vaihda korttisi johonkin neliössä jo valmiiksi olevaan korttiin."

Annantalolla nähdään myös aivan uusi teos nimeltään Yön aika.

Se on syntynyt tekijöiden yhteistyössä.

Maisemakuvat ja tussittelu ovat Annilta,

sanat ja mietteet Monalta.

(kiitos vanereiden sahaamisesta Kuopioon!)

Yön aika -teos on jatkuvassa liikkeessä kun sen hieman yli 80 vanerikorttia vaihtavat kävijöiden käsissä paikkaa ja joutuvat välillä vaihtolaatikkoon odottamaan vuoroaan.

Näkeekö sysimustassa enää mitään

vai jääkö jäljelle enää sanoja ja lauseita?

Ja kuinka kauan sysimustaa kestää ennen kuin silmät tottuvat pimeään?