Minne kaikki värit katosivat? -laatikko

Seinän vieressä on iso musta laatikko. Ensin et näe ehkä mitään muuta. Kävelet lähemmäs ja huomaat laatikon yhdellä sivulla valkoisia kirjaimia. Niistä muodostuu teksti, vielä tarkemmin sanottuna kysymyslause.

Minne kaikki värit katosivat?

Kävelet lähemmäs kysymyksen pyöriessä mielessäsi

 eikä laatikon sisällä näy vieläkään mitään muuta kuin mustat seinät.

Ei kai se nyt tyhjä voi olla?

Eikö siellä pitäisi olla vastaus kysymykseen?

Vihdoin päästyäsi laatikon viereen kurkkaat sen sisälle. 

Laatikon pohjalla on sikin sokin värikkäitä paloja. 

Otat niistä yhden käteesi ja huomaat sen olevan 

kirjain, S-kirjain.

Kirjain on sininen.

Kurkkaat laatikkoon uudestaan.

Katseesi osuu I-kirjaimeen, nappaat sen käteesi ja asetat sen ensimmäisen kirjaimen viereen lattialle. 

Siinä samassa etsit jo N-kirjainta ja nappaat niitä heti kaksi, sillä niitä tarvitaan.

I, E ja vielä yksi N.

Luet kirjoittamasi sanan ääneen ja huomaat löytäneesi värin. Yhden värin mustasta laatikosta.

Kurkkaat uudestaan laatikkoon ja silmäsi osuvat oranssiin O-kirjaimeen.

Jos laatikosta löytyi sininen, löytyyköhän sielä myös ORANSSI?

Ja punainen? Entä vaaleanvihreä?

Istahdat lattialle laatikon viereen ja huomaat pian kirjoittavasi kymmenennen värin nimeä pehmoisilla eri värisillä kirjaimilla viereesi lattialle samalla kun mietit kuumeisesti, mitä muita värejä vielä on olemassa?

Sinne ne värit ainakin katosivat, mustaan laatikkoon, sinun löydettäväksesi.

Aukkotarina

On kai olemassa kauniita sanoja ja rumia sanoja. Mutta mikä sana on kaunis, entä ruma? Ja mitä tapahtuu silloin, kun rumat ja kauniit sanat sekoittuvat samaan tarinaan?

Aukkotarina on yksi näyttelyn sanataideteoksista. Se kertoo tarinan ajankulusta. Mutta aivan kuten yöllä aika tuntuu kulkevan aivan omia aikojaan tai vaihtoehtoisesti lakata kulkemasta kokonaan, riippuen siitä kuka aikaa yöllä tarkkailee, samalla tavalla myös aukkotarinassa aika kulkee eri tavalla joka kerta.

Idea on simppeli. Seinällä on tarina, josta puuttuu kaikki adjektiivit. Niin, mitäs ne olivatkaan ne ADJEKTIIVIT?

Kuvailevia sanoja, jotka vastaavat kysymykseen
 Millainen?

Tarinasta siis puuttuu adjektiivit mutta ei huolta, eivät adjektiivit kuitenkaan ole kadonneet. Ne löytyvät suoraan tarinan alapuolelta omasta laatikostaan.

Jokainen tarinankertoja lähestyy tarinaa omalla tavallaan ja kertoo samalla omanlaisensa tarinan.

Joku lukee tarinan ja sanat tarkkaan ja pohtii pitkään, mikä adjektiivi sopii mihinkin kohtaan asettaen vasta sitten yhden sanan jokaiseen tyhjään paikkaan.

Joku toinen valitsee vain omasta mielestään kauniita sanoja.

Kolmas yrittää tehdä mahdollisimman hassun tai oudon tarinan, jossa ei ole päätä eikä häntää.

Ja sitten tulee se, joka sulkee silmänsä ja nappaa adjektiivit täysin sattumanvaraisesti, lätkii ne tyhjille paikoille tarinaan, ottaa vasta sitten askelen, ehkä kaksi, taaksepäin ja lukee tarinan itselleen.

Jokainen tarina on siis erilainen ja varmasti aivan yhtä mielenkiintoinen.

Kysymys kuuluukin, millaisen tarinan sinä kerrot?

Mörkövärityskuva

 Tässä kaikille värittämisen ystäville Värinauttien uusin värityskuva.

Lumotut sanat

Utissa Värinauttien kotona tapahtui tänä iltana kummia. Annu ja Unna seisoivat olohuoneensa ikkunan edessä ja katsoivat hämmästyineinä ikkunaan kirjoitettuja sanoja. 

Ne olivat lumottuja sanoja. 

Ja niistä lumotuista sanoista muodostui Värinauttien kodin ikkunaan sana OULU.

Koko tarinan voit lukea Värinauttien blogista, mutta syy lienee jo selvä. 

Kun yö värittää -näyttely avautuu Oulussa Lumotut sanat -sanataideviikoilla 25.4.-7.6.2015. 

Ps. Tutustu Lumotut sanat -sanataideviikkojen nettisivuihin täällä. 

Mörköseinä

Oletko kuullut, että on olemassa

mörön karkoitin.

Sen tarkoitus on pitää möröt loitolla.

Siihen on piirretty mörkö.
Se kaikista kauhein.

Se pitää muut möröt loitolla.

Voisi pitää myös
mörköpäiväkirjaa,
jonka  kansilehdessä lukisi "Anna mörölle nimi ja kesytä se."

Ajatuksena on, että pelko pienenee kun sen kohtaa
ja katsoo sitä silmästä silmään.

Anni on piirtänyt mörköjä pienestä pitäen.
Mörköjä on syntynyt mörköpäiväkirjan lisäksi
myös esimerkiksi koulukirjojen reunoihin ja kuittien taakse.

Oli siis vain ajan kysymys,
että Anni kohtaa Monan
jonka kirjoittamassa sadussa on mörköjä.

Kun yö värittää -sadussa Annu ja Unna ovat varmoja, 

että möröt seuraavat heidän kulkuaan läpi öisen talon.
Luettuaan sadun syksyllä 2012 Anni piirsi mörön numero 1,

          sitten seuraavan...

ja seuraavan

ja vielä

lisää.

Mörköjä syntyi vuosien 2012 ja 2013 aikana 1900,
Rullan seinällä ne lisääntyivät ja niitä laskettiin 2007
ja nyt Annantalon mörköseinällä mörköjä on 2015.

Jokaisessa on juokseva numero.
Möröt on numeroitu tekojärjestyksessään.
Jokainen mörkö on erilainen. 

Jokainen kävijä voi värittää yhden möröistä.
Sen, joka tuijottaa juuri häntä.

Näin mörkö kesyntyy.