Kun yö värittää Hämeenlinnassa

Värinauttien taidenäyttely "Kun yö värittää"  jatkaa matkaansa Hämeenlinnan Lasten ja nuorten kulttuurikeskus ARXin Galleriaan tammikuun lopussa 2014.

Kun yö värittää lasten taidenäyttely on esillä Hämeenlinnassa 21.1.-28.2.2014. 

Toivotamme teidät kaikki tervetulleiksi tutustumaan Uttiin ja Värinauttien taidenäyttelyyn Hämeenlinnassa!

Kiitos Tampere!

Jokainen matka alkaa jostain. 

Värinauttien taidenäyttelyn "Kun yö värittää" matka alkoi historialliselta Finlaysoinin alueelta Tampereen keskustasta. 

Tampereella Lastenkulttuurikeskus Rullassa Värinauttien taidenäyttelyyn kävi tutustumassa 3073 ihmistä! Kiitos kaikille teille! Kiitos Lastenkulttuurikeskus Rulla ja Tampere.

Tästä on hienoa jatkaa hyvin alkanutta matkaa!

Kuva Jonne Renvall

Kaikenlaisia varjoja

Taidenäyttelystä voi varjoteatterin lisäksi löytää myös aivan muunlaisia varjoja. 

Minkälaisia varjoja sinä löysit?

Ja voiko pimeässä olla varjoja lainkaan?

Unien keskeltä

Annu ja Unna nukkuvat kotonaan Utissa olohuoneeseen pystytessä teltassa. 

Taidenäyttelyssä olevassa teltassa Tampereella on mahdollista kuunnella ja katsella Värinauttien unia.

Mutta mitä tässä unessa tapahtuu? 

kurkkaa, avaa, kurota, katsele, piiloudu, kosketa...

Mutta mihin pitää kurkata, että tämä pieni ystävä löytyy?

Värityskuva

Värinautit ovat vuosien varrella jakaneet monen moisissa tapahtumissa värityskuvia. Nyt kun yö värittää, on myös teidän mahdollista värittää taidenäyttelyyn liittyvä värityskuva.

Ps. Muut Värinauttien värityskuvat löydät Värinauttien toisesta blogista.

Uttilaista sanapeliä uttilaisittain

Uttilaisen sanapelin säännöt ovat vähintään uttilaiset. Samaan aikaan kun pelissä on kymmenittäin sääntöjä, ei siinä kuitenkaan ole yhtään sääntöä. Ei yhtään sellaista sääntöä, jota olisi pakko noudattaa.

Uttilaista sanapeliä voi aivan oikeasti pelata ihan miten vain.

Yksi istuu väriympyrän viereen lattialle ja pyörittää pyörittämistään värihyrrää. Hän ei innostukseltaan ehdi keskittyä sanoihin tai mattoihin, jotka ympäröivät häntä.

Toinen heittää noppaa kerta toisensa jälkeen välittämättä mistään, mitä hänen ympärillään tapahtuu, sillä hän miettii kuumeisesti sitä, millainen ääni tunteesta voi kuulua.

Ja kolmas seisoo maton päällä ja pohtii mikä pitää sellaista ääntä, jota voi kutsua ropinaksi, pystyäkseen muodotamaan lauseen, joka sisältää tämän sanan.

Uttilaisen sanapelin avulla voi kirjoittaa runoja, harjoitella sanaluokkia, saada toiset nauramaan kippurassa, tai siinä voi kerätä itselleen muistoksi kuusi väriä ja kuusi sanaa.

Parasta Uttilaisen sanapelin sääntöjen säännöttömyydessä onkin ehkä se, 

että peliä pelatessaan ei koskaan tiedä, mihin se sinut johdattaa.

Mikä täällä haisee?

Vai haistaisitko sittenkin?

Perinnepuita ja mäntymetsää

Utissa Annun ja Unnan pihassa kasvaa uttilainen perinnepuu kuiskiva petroolimänty (lat. Pinus sylvetris caerulea).

Se mitä petroolimänty kuiskii selviää vain painamalla korvansa männyn runkoon ja kuuntelemalla.

Myös alaluostalainen metsämaisema on löytänyt tiensä Tampereelle, 

mutta mistä tämän metsän voikaan löytää?

Taidenäyttelyn helmiä

Joko sinä vierailit Värinauttien taidenäyttelyssä?

Kuinka tarkkaavainen olit?

'

Mistä nämä värikkäät puuhelmet voi löytää?

Varjoissa

Annu ja Unna seisoivat seinän vieressä. Keittiön kattolamppu loisti kirkkaana vähän matkan päässä heidän yläpuolellaan. Annu istuutui maahan ja nosti kädet ylös. Unna tuli liki ja  kääntyi sivuttain laittaen samalla kädet pitkälle eteensä. 

Värinautit kääntyivät hitaasti katsomaan seinään muodostuvaa varjoa ja purskahtivat nauruun. 

Hyvältä varjo toki näytti, mutta ei yhtään sellaiselta, miltä sen piti. 

Kuva Jonne Renvall

Ps. Jos et millään ennätä Tampereelle Lastenkulttuurikeskus Rullaan tekemään varjoteatteria, 

voit kokeilla sitä myös omassa keittiössäsi. 

Kortti kotiin

Moro uttilaiset!

Ja värikkäitä terveisiä Tampereelta!

Minifestarit olivat oikea yleisömenestys

ja Rullalla kävi yhden illan aikana satoja ihmisiä.

Oli kyllä hulinaa ja huisketta!

Tapasimme monta uutta ja vanhaa tuttua, teimme opastettuja

kierroksia Monan ja Annin näyttelyyn sekä luimme Värityssadun ääneen.

Mörköjäkin on seinällä jo yli 1800 (ja kuulimme että lisää on tulossa)

Olisi hienoa jos pääsisitte katsomaan näyttelyä paikan päälle.

Anni on maalannut teistä mahdollisimman totuuden mukaiset muotokuvat

ja samalle Utti-seinälle on Mona kirjoittanut teistä hienot sanataidemuotokuvat.

Meidän keltainen talommekin löytyy kukkakattoineen näyttelystä

ja unitelttamekin on näyttelyn perällä.

Ja uskotteko, että periuttilainen kuiskiva petroolimänty löytyy täältäkin!

Taidamme viihtyä täällä vielä tovin.

Tervetuloa näyttelyyn!

Värinautit Annu ja Unna Autti

ps. Tampereen yliopiston kampustiedottaja Taina Repo on kirjoittanut Annista ja Monasta hienon jutun Tampereen yliopiston sivuille. Ja näyttely mainittiin myös Suurtampere-lehden etusivulla.

Aikamoista! Siis todella todella hienoa!

Minifestarit tänään Tampereella

Värinauttien kotikadulla Väritystiellä pakattiin jo eilen illalla hyvissä ajoin matkakassit tämän päivän reissua varten. Annun kassi on tietenkin vihreä ja Unnan kassi ... noh... se oli ainakin uutena raidallinen.

Koko kaupungin huoltomies Onni Oleg tuli hakemaan Annua ja Unnaa aikaisin aamulla viedäkseen Värinautti-neidit linja-autoasemalle keltaisella rättisitikallaan.

Ei varmaan  ole sattumaa, että Auttien naapuri Vilma joi aamuteetään samaan aikaan kuistilla ja huiskutteli iloisesti heippoja Värinauttien ajaessa ohi. Vilma oli nimittäin valmistautunut työntämään rättisitikan Kuvituspolun risteykseen Onnin kanssa, mikäli siihen olisi tarvetta. Niin kuin aina välillä oli.

Ensimmäinen pysähdys tehtiin kuitenkin vasta Anelma Tötterströön Loppusointu-talon portin pielessä Riimitiellä, jossa Anelma lausui Värinauteille seuraavan lähtörunon:

"Anna mulle hetki aikaa,
niin sanon näin:
matkalla voi nähdä taikaa,
kun menee tuulta päin. "

Ja niin matka jatkui pysähdyksettä tuulta päin aina Kiintopisteentiellä olevalle Utin linja-autoasemalle asti kahden korttelin päähän. Siellä Värinautit tapasivat vielä Postimies Elmo Perttulan, joka oli tullut tuomaan linja-autoon kauemmaksi Uttia meneviä posteja ja paketteja. Perttulan pojat Voima ja Vankka juoksentelivat pitkin linja-autoasemaa ja linja-autoa, kunnes Perttuloiden oli aika jatkaa matkaa. Onneksi Elmo Perttula on Utin paras juoksija, sillä hän sai pojat nopeasti kiinni ja istutettua nämä pyöränsä sivuvaunuun. Ja pian he jo ajoivat Nutin asuinaluetta päin.

Annua ja Unnaa nauratti tilanteen seuraaminen linja-auton etupenkiltä. Mutta pian he jo suuntasivat ajatuksensa kohti määränpäätä, kaupunkia joka on heille viimeisten viikkojen aikana tullut jo todella tutuksi. He osasivat jo tervehtiä kaupungille tavanomaisella tavalla ja löysivät Finlaysonin historialliselle alueelle eksymättä matkalla kertaakaan.

Linja-auto otti kyytiinsä matkan varrelta myös muita Tapahtumien yöhön ja Lasten Minifestareille matkaajia, joiten tunnelma linja-autossa oli pian kohdallaan.

Värinautit voi siis tänään tavata Lastenkulttuurikeskus Rullalla Tampereen Tapahtumien yössä kello 16.00 eteenpäin.

Lisätietoa Lasten Minifestareiden tapahtumista täältä

Vieraskirja

"Kun yö värittää" taidenäyttelyn blogiin on tänään juhlallisin menoin avattu vieraskirja. Se löytyy blogin ylävalikosta, sekä täältä. 

Jokainen kommentti ja huomio on meille tärkeä!

Avajaisten jälkeen

"Kun yö värittää"- lastentaidenäyttelyn avajaisissa Annu ja Unna kertoivat, että kaupungissa jonka perinneruoka on MUSTA makkara on paljon työsarkaa Värinauteille, jotka kannustavat arvostamaan ja käyttämään värejä mahdollisimman paljon.

Onkin siis onni, että lastentaidenäyttely on nyt kaikkien nähtävillä ja kosketeltavilla Lastenkulttuurikeskus Rullassa aina syyskuun 15. päivään asti ja sinne on kaikilla vapaa pääsy!

Rulla on avoinna

to-pe klo 9-14

la-su klo 11-16

ja ryhmille ma-ke klo 9-15 ennakkovarauksella, jonka voi tehdä puhelimitse numeroon 050 8249118. 

Enää 1 yö

Enää yksi yö.

Yksi kesäinen yö ja 

huomenna juhlimme avajaisia.

Kesäyön valossa Tampereella nukahtavat väsyneet ja onnelliset

hymy huulillaan lukiessaan iltasaduksi tänään ilmestyneen 

Aamulehden Valo-liitteen sivua 3. 

Nyt se on tässä. 

Näyttely on valmis.

Tervetuloa katsomaan!

6 päivää

Sunnuntai-ilta hämärtyy Tampereella. 

Se tarkoittaa tietenkin sitä, että huomenna on maanantai, 

mikä puolestaan tarkoittaa sitä, 

että ensi viikolla Tampereella avautuu upea ja ennennäkemätön lastentaidenäyttely, 

josta Aamulehden menoinfossakin vinkataan.

8 päivää

Kirjaimiin löytyi jo värit, mutta minne Ä:n pisteet katosivat?

11 päivää

Värittää värittää.

12 päivää

Onni huomasi sen ensimmäisenä palatessaan yöllä Nuttijoelta, 

seuraavaksi siihen kiinnitti huomiota Posteljooni Perttula jakaessaan aamun lehtiä. 

Vilma huomasi sen naapuritalon kuistilla aamuteetä juodessaan

ja seuraavaksi sen huomasi Morinin Liisa matkallaan töihin kirjastoon.

Hannu olisi voinut kertoa tämän kaiken uttilaisille jo eilen, sillä hän näki kyllä kaiken avaruudesta käsin, mutta hänestä oli hauskempaa seurata tilanteen kehittymistä uttilainen uttilaiselta.

Liisa soitti tietenkin ensimmäisenä Anelmalle eikä aikaakaan kun muutaman talon päässä heräsi Pauno pihalta kantautuvaan Anelman "uutistoimiston tiedotteeseen".

Kun radio Uttix ja muut tiedotusvälineet pääsivät paikalle, ensimmäisenä asiaa oli jo kommentoimassa Hahmo Uttilainen. 

Ja niin se oli virallista:

Annu ja Unna ovat lähteneet Tampereelle ja näyttelyn pystytys on alkanut.

15 päivää

Välillä pitää painaa pää tyynyyn.

16 päivää

17 päivää

Välillä kun on oikein paljon asiaa, 

ei silti mitään sanotuksi saa, 

kun on sanat sekaisin,

kirjaimet sikin sokin.

19 päivää

Ketkäs ne siinä? Ihan vieritysten Unna Onerva ja Annu Euliina Autti. Kuva Värinauttien kotialbumista.

20 päivää

Jokainen teos tarvitsee kehyksen, 

vaan minkä kokoisen?

ja minkä värisen?

ja minkä muotoisen?

21 päivää

Ne huhuilevat jossain korkealla,

silmät loistavat kirkkaana pimeässä

- pöllöt eivät noki.

22 päivää

Tässä se nyt on. 

Värinauttien taidenäyttelyn juliste.

Juliste on Anni Pöyhösen käsialaa.

23 päivää

Jaloissa pyöri koko päivän lankarullia. Monen värisiä ja kaiken kokoisia. 

Samalla kun keräilin rullia niille tarkoitettuun laatikkoon mietin Rullaa.

Rullan nettisivuilla voit muuten tutustua Värinauttienkin taidenäyttelyyn 

ja tarkistaa miten sinä pääset paikalle parhaiten.

Pian nähdään Rullassa!

24 päivää

                                      

               Niin se muodostuu

                                                        äänteestä kirjain

                         kirjaimista tavu

                                                                                                  tavuista sana. 

   Ja toisaalta samoista kirjamista niin monta eri sanaa.

25 päivää

Viesti vastaanotettu!!!!
Saimme juuri kuvapostia Kuopiosta. Julkaisen kuvan heti, sillä niin innoissani olen! Nyt voin kaivaa pensselin esiin ja alkaa valmistamaan kiviä. Kuva nimittäin kertoo meille paljonkin, mutta toimii teille lukijoille pienenä kuva-arvoituksena ja vihjeenä tulevasta. Jotain harmaata siinä valmistuu...

Kiitokset kauas Kuopioon asti sinne Kaislastenlahteen erään mökin pihaan.
Siellä ahertavat ystävämme Leena ja Veikko Airaksinen näyttelyyn liittyvän suurehkon projektin äärellä.

Kiitokset myös Nokialle Lankaruutu-kauppaan ja Eija-Liisa Paalaselle. Lankaruudussa on myös työskennelty toisen suurehkon projektin äärellä.

Tukijoukoista on ollut suuri apu näyttelyn valmistumisessa. On hienoa huomata, että Annulla ja Unnalla sekä meillä Monalla ja Annilla on paljon auttajia. Olette meille suuri apu ja puhdasta kultaa.

Leenan ja Veikon sekä Eija-Liisan avulla onnistuu näyttelyn mainoksessa lupaamamme "kurkkaa, avaa.. " . Miten? Tervetuloa katsomaan!

26 päivää

Yleensä sitä  kissojen ja koirien kanssa etsitään, 

välillä sotkuinen kulmakaappi ympäri käännetään.

On sitä etsitty sukkalaatikosta ja kasvimaalta,

ystävän kanssa kerran lehtikasan alta.

Nyt vanhojen kirjojen sivuja käännellään,

kun inspiraatiota etsitään taiteseen ja elämään. 

29 päivää

Eilen saimme paketin. Sen sisältä paljastui aarteita, jotka saimme lahjoituksena Kuopiolaiselta EMO-Tuotanto Oylta, joka myy kankaanpainovärejä ja -tarvikkeita. Kiitos paketista ja terveisiä Kuopioon!

30 päivää

Tästä sen aloitan,

kun kerron tarinan. 

Hetken aikaa malttakaa,

sitten tulkaa kuulemaan.

31 päivää

Kun tulee hämärä

tai yöllä pimeä,

niin silmissäkö sumenee 

vai miksei sanoista selvää saa?

32 päivää

Ja pikkuhiljaa alkavat asiat jäsentyä,

 loksahdella omille paikoilleen.

Mitä kaikkea se yö värittääkään?

34 päivää

Olen koko eilisen illan miettinyt öistä nurmikkoa. Pihalle unohtuneita tavaroita, yöllisiä eläimiä ja yön värejä. Näihin ajatuksiin nukahdin. Herätessäni taivas oli kirkkaan sininen ja aurinko paistoi suoraan silmiini. Mietin Uttia ja sen taivasta. Utin seudulla on varmasti tänään juuri passeli sää hypätä laskuvarjolla. Uttihan on tunnettu laskuvarjohyppääjistään ja -jääkäreistään. Tässä valmistuu
Utin laskuvarjohyppääjäperinnettä kunnioittaen hyp
                                                                                                       hyp
                                                                                                                hyppääjä.

35 päivää

Käsitöissä näkyy kädenjälki.

37 päivää

Välillä suoraa, sitten siksakkia. 

Taitaa kyllä valokuvaaja värittää omiaan.

38 päivää

Harmaat pilvet peittivät taivaan Tampereen yllä. Ukkonen jyrähteli ja vettä tuli taivaan täydeltä. 

Aivan kun joku olisi seissyt talon katolla ja kaatanut saavista suoraan päälle.

Kesäsadetta katsellessani pysähdyin myös kuuntelemaan. 

Miltä sade kuulostaa? 

Millaisia sanoja voi sateesta erottaa?

39 päivää

Työpöytä täyttyi lankakeristä, lankavyyhdeistä ja langanpätkistä. Eriväriset langat sekoittuivat toisiinsa ja värit korostuivat toistensa vieressä ja näkyivät kirkkaina.

Päätin ottaa langoista kuvan, mutta jotain tapahtui, sillä tämä oli lopputulos.

Minne värit katosivat? 

Entä mitä näistä langoista syntyy? 

42 päivää

Annu ja Unna seisoivat vierekkäin keittiössä ja tuijottivat seinällä roikkuvaa kalenteria.

Seinäkalenterissa oli merkintöjä siellä täällä ja lauantai 3.8. oli ympyröity paksulla mustalla tussilla.

Annu siirsi sormeaan päivien päällä ja Unna laski ääneen. Laskuissa päästiin toistamiseen 42.

Annu ja Unna katsoivat toisiinsa huvittuneet ilmeet kasvoilla kunnes purskahtivat nauruun. Niin ne menevät päivät sekaisin, kun ollaan työntouhussa!

Niin sen on oltava:  42 päivää ennen taidenäyttelyn avajaisia.

Annu ja Unna kävelivät ulos ja sulkivat ulko-oven mennessään. Siihen oli ripustettu kyltti, johon Unna oli kauniilla käsialallaan kirjoittanut "RIIPPUKEINUSSA".

Värinautit katosivat valoisaan kotipihaansa ja aikoivat nauttia kaikesta siitä valosta, jota keskikesä heille antoi.

45 päivää

 

Suunniteltu, mitattu, sahattu ja hiottu.

Merkattu pienin merkein.

Viidestä tulee yksi

ja 

kaikista rakentuu kokonaisuus.

Yksin ei onnistuisi.

Onneksi on talkoot

ja 

ihanat talkoolaiset.

 

46 päivää

Annu avasi oven isoon vaatekomeroon ja etsi valokatkaisinta tutusta paikasta oven oikealta puolelta. Katkaisin löytyi ja Annu painoi sitä, mutta valo ei syttynyt. Sisällä komerossa oli pimeää ja Annu joutui avaamaan oven aivan apposen auki, jotta makuuhuoneen ikkunoista sisääntunkeva valo ylettyisi valaisemaan myös isoa komeroa.
Pimeässä vaatteiden etsiminen oli hieman haastavaa, ja niipä Annu kulki koko päivän eri värisen sukat jalassaan.

Vaikka vuoden valoisin päivä lähestyy kovaa vauhtia, voi itsensä silti löytää pelottavista ja pimeistäkin paikoista.

Missä sinun kodissasi on pimeää silloinkin, kun ulkona on valoisaa?

47 päivää

Mitäköhän näistä valmistuu?

48 päivää

Tänään edessä on kasa kehyksiä, maalia ja maalarinteippiä... Projekti on monivaiheinen, eikä valmistu ihan hetkessä. Siksi täytyy kärsivällisesti tehdä yksi asia kerrallaan ja odottaa rauhassa maalin kuivumista. Odotellessa voi nostaa jalat ylös kattoa kohti ja tehdä lisää suunnitelmia. Tai ihan vaan unelmoida.

Yksi isoista kehyksistä ostettiin kevättalvella Kuopion Museon kirpputorilta. Onkohan kehykset nähneet museossa asustavan mammutin? Jos on, niin on varmasti koko kehys tärissyt jännityksestä.

49 päivää

Tänään Utissa leikataan kuteita. On hienoa nähdä, miten vanhat reikäiset paidat, polvista kuluneet housut ja keskeltä läpinäkyväksi muuttuneet lakanat saavat uuden elämän matoisssa ja poppanoissa.

Olemme asettaneet yhdeksi näyttelyn teemaksi / toimintatavaksi kierrätysmateriaalin käyttämisen. Emme ole ostaneet juurikaan mitään ja  olemmekin saaneet Värinauttien ystäviltä paljon materiaali- ja kangaslahjoituksia kevään ja kesän mittaan. Kankaat, kehykset, puuhelmet, matonkuteet, pääsiäismunan muovikuoret, c-kasetit, vanhat kirjat, villalangat, tyynyt... ja muut materiaalit ovat tulleet tarpeeseen ja muuntautuvat upouudeksi taiteeksi tässä kesän mittaan. Voitte tulla sitten bongaamaan oman lahjoituksenne näyttelystä, johon kaikilla on vapaa pääsy.

Kierrätys kunniaan ja kiitos kaikille lahjoituksista!

50 päivää

Tämä lempeän näköinen mörkö tarkkaili minua tänään työpöytäni kulmalla. Satoi vettä ja ilta saapui hiljalleen. Ilta vaelsi ensin ikkunan taakse ja lehahti siitä sitten sisään edeten huoneesta toiseen.

Mietin lämmintä harmaata kesäiltaa, sadepisaroita ja mörköjä.

Melkoisen vaarattoman oloinen ainakin tämä tässä. Varmasti ihan mukavakin kun siihen tutustuu. Ja tuo kesäinen sade - ihan tervetullut.

51 yötä

Annu istui kotinsa etuportailla ja mietti mitä ihmiset eivät pelkää. 

Aina puhutaan vain siitä, mitä ihmiset pelkäävät. 

Miksi ikinä ei kysytä, mitä ihmiset eivät pelkää?

Joten mitä sinä et pelkää?

51 päivää

Vielä 51 päivää näyttelyn avajaisiin, mutta vatsan pohjassa leijailee jo perhosia.
Sellaisia monenkirjavia, jotka saattavat hyvinkin asettua sinne asumaan
ja lepatella siellä valtoimenaan näiden 51 päivän ajan.

Perhoset ovat päätyneet vatsojen pohjaan hyvinkin luultavasti siksi, että
tekemistä riittää ja koska teosten pikku hiljaa valmistuessa ajatus Värinauttien ikiomasta
näyttelystä tulee koko ajan todemmaksi ja todemmaksi. Ja se taas on hirmuisen hienoa, mutta myös melkoisen jännittävää!

Tänään ja nyt kun juuri ja juuri 51 päivää on vielä jäljellä näyttelyn avajaisiin
lennähti Utissa Väritystiellä Värinauttien pihalle iso tummanpuhuva yöperhonen, joka laskeutui aivan siihen viereen, missä Unna tutki uttilaisen nurmikon syvintä olemusta. Liekkö sattumaa, että samaan aikaan Helsingissä asetteli Anni pihalla loimia pöytäkangaspuihin ja kohtasi myös kesän ensimmäisen perhosen.

Nurmikko, pöytäkangaspuut ja perhonen nimittäin liittyvät toisiinsa .... ja tietenkin näyttelyyn.

52 yötä

Joka yö on erilainen, ja erilaisia öitä on vielä 52 ennen taidenäyttelyn avajaisia.

Tänään vierailtiin taas Rullassa. Rulla sijaitsee Tampereen keskustassa historiallisessa Kuusvooninkinen-rakennuksessa vanhalla Finlaysonin tehdasalueella. Rullassa on aina mukava vierailla. Siellä on osaavaa ja avuliasta henkilökuntaa, ja tänään siellä oli vielä paljon värejäkin!

Vierailun aikana mittailtiin halauksia, tutkailtiin värejä ja suunniteltiin tietenkin avajaisia. 

52 päivää

Lähtölaskenta alkaa! Jäljellä on 52 päivää näyttelyn avajaisiin. Huimaaa!!!!
Tänään tehdään listoja ja kierretään kirpputoreja. Tänään päivitimme myös Värinautti-blogiamme, loimme tämän uuden blogin ja teimme Facebookiin näyttelylle oman tapahtuman.

Samalla julkaisimme pienen tutustumislahjan esittelemällä teille neljässadasosan tuhansista möröistä, jotka tulevat esille näyttelyymme. Pian esittelemme teille myös näyttelymme julisteen.

Tervetuloa mukaan näyttelymme odotukseen facebookissa  ja tietenkin tässä blogissa!

Kun yö värittää

Kaikki alkoi siitä, kun Annu ja Unna päättivät rakentaa taidenäyttelyn. Sellaisen näyttelyn, jossa kaikkeen saa koskea. Ja jossa osallisuus tarkoittaa moniaistillista elämystä.

kurkkaa, avaa, kurota, katsele, pilloudu, kosketa, kuuntele, lue, väritä

Ja nyt näyttelyn valmistaminen on täydessä vauhdissa. Näyttelystä on valmistumassa paitsi moniaistillinen myös monitaiteellinen ja mahdollisimman pitkälle kierrätysmateriaalista tehty kokonaisuus.

Tässä blogissa voit seurata Värinauttien matkaa taidenäyttelyn avajaisiin ja siitä eteenpäin.

Lähtölaskenta alkakoon!!!